Kangaskäärme
Coronella austriaca

Myrkytön kangakäärme on Suomen harvinaisin matelijalaji. Se on niin harvinainen, ettei moni ole siitä koskaan edes kuullut, ja vielä harvempi sitä on luonnossa päässyt näkemään. Lajia tavataan maassamme vain Ahvenanmaalla, ja sielläkin se on harvinainen ja piilotteleva eläin jonka löytäminen ei ole aivan helppoa.

Ulkonäkö ja koko
Kangaskäärme on solakka käärme jolla on suippo kuono ja melko pyöreä pää. Koiraan selkäpuolen pohjaväri on ruskea, punaruskea tai vaaleanharmaa. Naaras on tummanharmaa. Selän sivulla kulkee tummien täplien muodostama juova, joka muodostaa ylhäältä päin katsoen epäsäännöllisen parijonon käärmeen selkään. Vatsapuoli on tummavärinen. Kuonosta kulkee silmän kautta kaulalle saakka tumma ohjasjuova. Nopeasti vilkaisten kangaskäärme voi himpun muistuttaa kyytä, mutta väritys, pään muoto, suomutus ja silmäterän pyöreä muoto paljastavat kangaskäärmeen helposti. Englanniksi lajia kutsutaa nimellä "Smooth Snake" (sileä käärme), minkä jokainen kangaskäärmeeseen koskenut voi todeta: käärmeen suomuissa ei ole keskiharjannetta, joten käärme todella tuntuu käteen hyvin sileältä.

Pituutta kangaskäärmeelle kertyy yleensä 50-60 cm, mutta se voi kasvaa himpun yli 80 cm mittaiseksikin.

Levinneisyys
Kangaskäärmettä tavataan Suomessa ainoastaan Ahvenanmaalla. Sielläkin se on harvalukuinen, ja piilottelevana eläimenä siitä on hyvin vähän havaintoja. Itse asiassa valtaosa kaikista raportoiduista valtakunnastamme tehdyistä kangaskäärmehavainnoista on muutaman, tuon käärmeen levinneisyyttä varta vasten tutkineen tutkijan tekemiä.

Elinympäristö
Kuten lajin nimikin kertoo, käärme viihtyy parhaiten kuivissa kangasmetsissä. Myös avoimet kallioiset ja kuivat metsäalueet ja kanervanummet ovat käärmeelle mieluisia elinympäristöjä. Ennen vanhaan lajia on suomeksi kutsuttukin kanervakäärmeeksi. Tärkeintä on, että elinympäristössä on paljon piilopaikkoja; kivenkoloja, kaatuneita puita tai tiheää maanpinnan kasvillisuutta, sekä tarpeeksi auringon tuottamaa lämpöä.

Elintavat
Kangaskäärme on päiväaktiinen laji. Se ei kuitenkaan yleensä paistettele muiden käärmeidemme tapaan, vaan viettää aikansa puolipiilossa kivenkolossa tai varpujen alla, mihin aurinko kyllä paistaa, mutta jossa se ei ole liian näkösällä. Yleensä se eleleekin juuri maanpinnan tuntumassa tai jopa kaivautuen, ja kiipeilee vain harvoin. Käärme ei ole erityisen nopealiikkeinen, joten se luottaa ennemmin piilotteluun. Säikytettynä kangaskäärme yrittää ensin sähistä. Jos peto kuitenkin nappaa käärmeen, voi käärme purra (vaikka onkin myrkytön) ja erittää pahanhajuista eritettä anaalirauhasistaan hyökkääjän päälle.

Kangaskäärme syö ilmeisesti valtaosin sisiliskoja, mutta kelpuuttaa ruoakseen myös muita liskoja, jyrsijöitä, linnunpoikasia ja jopa muita käärmeitä, myös kyitä.

Talvehtiminen
Kangaskäärmeen talvehtimista ei ole Suomessa tutkittu. Iso-Britaniassa ne talvehtivat maaonkaloissa tai puiden juuristoissa, mistä niitä voi talvella tavata useitakin yksilöitä samasta kolosta. Ilmeisesti horros Ahvenanaalla alkaa syys-lokakuussa ja päättyy huhti-toukokuun tienoilla.

Lisääntyminen, kasvu ja ikä
Myöskään kangaskäärmeen lisääntymistä ei ole Suomessa päästy tutkimaan. Ruotsissa naaraat lisääntyvät vain joka toinen tai joka kolmas vuosi. Tuolloin ne parittelevat toukokuussa. Koiraat käyvät paritteluaikaan keskenään samanlaisia kappailuja kuin kyyt. Naaras synnyttää elo-syyskuussa 2-15 poikasta, jotka vapautuvat sikiökalvoistaan syntymän yhteydessä. Nuoret kangaskäärmeet ovat 13-20 cm mittaisia. Sukukypsyyden ne saavuttavat 3-4 vuoden iässä. Terraariossa pidettynä vanhimmat kangaskäärmeet ovat eläneet 8 vuotiaiksi, mutta on todennäköistä että ne elävät luonnossa pidempäänkin.

© 2006-2015 Niina ja Joonas Gustafsson


Sammakkolampi.fi etusivulle