Kyyn myrkky ja myrkyllisyys

Kyy on Suomen ainoa myrkyllinen käärme, ja kun kyystä tulee puhe, siirtyy keskustelu usein juuri myrkyllisyyteen.

Kyy ei koskaan tarkoituksellisesti hyökkää ihmisen kimppuun, ja puremistakin se välttää, jos se vain on mahdollista. Myrkyllisyys on pääasiassa kyyn tapa hankkia itselleen ravintoa, ja vihonviimeinen puolustautumiskeino jos mikään muu ei enää auta. Me olemme käsitelleet maastossa useita kymmeniä kyitä, mutta vain muutamat niistä ovat koskaan purreet suojavarusteisiimme. Ihon läpi, myrkytystä aiheuttanutta puremaa kumpikaan meistä ei ole koskaan saanut, vaikka paljon kyymaastossa liikummekin.

Ensisijaisesti kyy yrittää paeta tai pysytellä piilossa ja huomaamattomana. Jos kyy kuitenkin tuntee itsensä uhatuksi, alkaa se ensimmäiseksi äännellä: puhina on voimakasta ja kieltämättä hieman pelottavan kuuloista. Seuraavaksi kyy nousee iskuasentoon, mutta ei hyökkää. Sen jälkeen se voi tehdä valeiskuja, mutta ei kuitenkaan edes avaa suutaan iskujen aikana, eiväkä valehyökkäykset myöskään tule perille saakka. Vasta jos kyy vielä kaiken tämän jälkeenkin kokee olevansa liian suuressa vaarassa se voi purra. Ensimmäinen puremakin voi vielä olla myrkytön varoitus.

Kyy on purrut suojahanskaan. Suurennoksessa näkyy hansikkaan pinnalla kellertävää myrkkyä.

Käyttäytyminen on kuitenkin yksilöllistä, ja osa kyistä puree hyvinkin nopeasti ilman liikaa varoittelua. Ja käärmeen käytös riippuu aina myös tilanteesta, joten sitä kuinka käärme lopultakaan toimii, on hyvin vaikea ennustaa. Siksi maastossa jossa tietää kyitä olevan kannattaa pitää kumisaappaat jalassa ja katsoa mihin puskaan kätensä tökkää. Kaikenlaista kyyn kanssa kosketusetäisyydelle joutumista kannattaa aina välttää parhaansa mukaan. Eräs eniten käärmeenpuremia saava ryhmä ovat pikkupojat, jotka haluavat uhmata vaaraa, ja joutuvat purruiksi täysin omaa hölmöyttään.

Suomessa kyy puree vuosittain noin sataa ihmistä. Puremaan ei kuitenkaan tiettävästi ole kuollut ketään yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kyyn puremaan tulee kuitenkin aina suhteutua vakavasti. Jos kyy pääsee puremaan, tulee potilaan pysyä rauhallisena, pyrkiä olemaan mahdollisimman liikkumatta ja jos kyytabletteja sattuu olemaan mukana ottamaan ne pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kyyn pureman jälkeen tulee hankkiutua mahdollisimman pian lääkäriin. Juoksemaan ei kuitenkaan pidä rynnätä, vaan erityisesti purtu ruumiinosa tulisi pitää mahdollisimman levossa.

Vaikka kyyn purema ei normaalisti ole hengenvaarallinen, on sen vaikutusta mahdoton arvioida etukäteen, ja siksi lääkärin tarkastus pureman jälkeen on aina paikallaan. On esimerkiksi mahdollista, ettei itse myrkky tee juurikana pahaa, mutta potilas voi olla allerginen matelijan syljelle. Puremakohtaa ei pidä leikellä, verta ei pidä imeä pois, eikä raajaan tule asettaa kiristyssidettä, vaikka tällaisia ohjeita joskus aikanaan olisikin sattunut näkemään. Pienet lapset tulee aina toimittaa lääkärin tarkastettavaksi jo siinä tapauksessa, että puremasta olisi pelkkä epäilys.

Kun käärmeen suu on kiinni, ovat myrkkyhampaat kääntyneenä kitalakea vasten. Kun käärme avaa suunsa, kääntyvät hampaat esiin. Purressa leukalihakset puristavat myrkkyrauhasta ja myrkky siirtyy myrkkytiehyitä pitkin onttoihin myrkkyhampaisiin ja niiden kautta haavaan. Myrkkyhampaita (kuten myös rauhasia ja tiehyitä) on kaksi, ja merkiksi puremasta potilaan ihoon jää usein kaksi pientä reikää noin puolen sentin päässä toisistaan.

Kyyn myrkky on hemotoksiini, eli se vaikuttaa vereen ja mm. tuhoaa verisoluja. Myrkyssä on useita vaikuttaja-aineita, ja niinpä se myös vaikuttaa monella tavalla. Myrkky mm. muuttaa kudokset läpäiseviksi, tuhoaa verisuonten seinämiä, ja estää veren hyytymistä. Tämä kaikki aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja. Toisaalta myrkyssä on myös veren hyytymistä tehostavia ainesosia, jotka saavat aikaan veritukoksia. Yleisimpiä oireita ovat kipu, turvotus ja punoitus pureman ympärillä. Turvotus saattaa levitä laajalle alueelle ja puremasta voi myöhemmin seurata pahanolon tunnetta, vatsakipua tai sykkeen nousua. Vaikeassa tapauksessa verenpaine voi laskea ja ihminen joutuu sokkiin. Sokkitila voi seurata myös psyykkisistä oireista, jos potilas ei osaa pysyä tilanteessa rauhallisena.

© 1999-2022 | Niina & Joonas Gustafsson