Suomen sammakkoeläimet ja matelijat

Ruskosammakon kehitys

Tällä sivulla esitetään kuvasarjan avulla ruskosammakon munan ja toukan kehitysvaiheita. Myös muilla sammakoilla ja konnillamme kehitys ja sen vaiheet ovat hyvin saman tyyppiset.

Ruskosammakoiden kutu alkaa pian jäiden lähdettyä. Sammakot kerääntyvät ojalle, lammelle tai muulle vesialueelle. Väriltään tyypillisesti harmaammat koiraat kutsuvat kurnutuksella usein punertavia naaraita luokseen.

Parittelun aikana koiras kiipeää naaraan selkään ja hedelmöittää naaraan veteen laskemat munat.

Samalle paikalle voi kerääntyä kutemaan satoja sammakoita, jolloin kutu täyttää rannat. Toisaalta paikalta voi löytyä vain yksittäinen kutupallo. Kukin ruskosammakkonaaras laskee keväällä yhden kutupallon. Se painuu ensin pohjaan, mutta pian munia ympäröivä hyytelö imee vettä itseensä, pullistuu ja nousee pintaan kellumaan.

Viitasammakon kutupallot ovat hyvin saman näköisiä, mutta ne eivät kellu. Rupikonnan kutu puolestaan on pitkissä nauhoissa vesikasvien seassa, ja on siksi helppo erottaa muista kotimaisista lajeista.

Alussa yksittäiset alkiot, kukin oman hyytelöpallonsa suojassa ovat pyöreitä. Ne ovat päältä tummia, alapuolelta vaaleita.

Kehittyessään alkiot muuttuvat pitkulaisemmiksi. Vähitellen niistä alkaa erottaa kumpi pää on häntä ja kumpi pää.

Kun alkiot ovat valmiita kuoritumaan, niissä erottaa selvästi hännän ja pään. Muutoin ne eivät vielä täysin ole nuijapään muotoisia.

Toukat sätkivät hyytelöpallonsa sisällä, kunnes mulahtavat sieltä ulos. Aluksi toukat laskeutuvat pohjaan. Noin vuorokauden kuluttua ne alkavat liikkumaan aktiivisemmin.

Nuorella toukalla on ulkoiset kidukset, jotka erottuvat sen kaulan molemmin puolin. Parhaiten oksamaiset kidukset erottuvat suoraan ylhäältä katsottaessa.

Toukan kehittyessä ulkoiset kidukset katoavat, ja toukka siirtyy hengittämään sisäkiduksilla. Tässä vaiheessa nuorukaiset muistuttavat ulkoisesti useimmille tuttua nuijapään muotoa.

Toukan kasvaessa ja kehittyessä vartalon muoto muuttuu pikku hiljaa sammakkomaisemmaksi. Lisäksi takajalat ilmestyvät näkyviin. Alussa jalat ovat pienet ja melko huomaamattomat hännän tyvessä.

Takajalkojen kasvaessa toukka alkaa käyttää niitä uimisen apuna.

Etujalat kehittyvät erityisen ihopussukan sisällä. Toukan kyljillä, kaulan tienoilla erottuvat kummankin puolen vartaloa kohoumat, joiden sisällä etujalat kehittyvät.

Ihopoimun revetessä etujalat tulevat esille. Ne ovat täysin kehittyneet.

Kuvassa on toukkia, joista kahdella etujalat ovat juuri tulleet esille. Yhdelle ne ilmestyvät hyvin pian.

Sammakon vartalonmuodot ovat jo helposti tunnistettavissa, vaikka toukalla vielä onkin pitkä häntä.

Muodonvaihdoksessa hengityselimistö muuttuu kiduksista keuhkoihin. Ruoansulatus vaihtuu toukkavaiheen pääosin kasvinsyönnistä hyönteissyöjän ruoansulatukseksi. Tänä aikana eläin ei syö vaan saa surkastuvasta hännästä energiaa.

Ulkoisesti vartalo saavuttaa lopullisen sammakkomaisen muotonsa ja värityksensä.

Sammakon noustessa maalle hännästä on jäljellä enää töpö. Tällöin muodonvaihdos on valmis. Nuoret sammakot nousevat maalle.

Seuraavat vuodet sammakko asustaa maalla. Kun se saavuttaa lisääntymiskypsyyden, se palaa usein kutemaan samaan veteen jossa se itsekin on syntynyt.

Kaikki alkuperäiset suomalaiset sammakkoeläinlajit on rauhoitettu. Rauhoitus koskee Kaikkia kehitysvaiheita. Niinpä kutua tai toukkia ei saa kerätä niiden kehityksen tarkkailemiseksi. Jos kehitystä haluaa tarkkailla, tulee se tehdä luonnossa eläimiä häiritsemättä. Tämän sivun studiokuvat on otettu ELY-keskukselta saadun rauhoitussäännöksestä poikkeamisluvan turvin.