Ääntely

Sammakot ja konnat ääntelevät, osa kovaäänisestikin. Salamantereista ja matosammakoista sen sijaan vain muutamat voivat pitää hiljaisia ääniä. Sammakoiden ääntelyä kutsutaan yleensä kurnuttamiseksi, mutta lajista riippuen ääni voi olla kurnuttavaa, haukkuvaa, sirisevää, määkivää, tai melkein mitä tahansa. Sammakkolajeja voi mainiosti tunnistaa ääntelystä samalla tavalla kuin lintuja voi määrittää niiden laulun perusteella, koska jokaisella lajilla on sille tyypillinen ääni.

Kurnuttaessaan sammakko sulkee sieraimensa ja pumppaa ilmaa edestakaisin suusta keuhkoihin ja takaisin keuhkoista suuhun. Kurnutusääni syntyy äänijänteiden yli kulkevasta ilmasta. Monet sammakot kurnuttavat myös veden alla. Joillakin lajeilla on leuassaan yksi tai kaksi äänirakkoa, jotka laajenevat kurnuttaessa ilman vaikutuksesta ja voimistavat ääntä kaikukoppana toimien.

Sammakoista tavallisimmin vain koiraat ääntelevät, ja nekin lisääntymisaikaan: kuten linnutkin, ne kuuluttavat reviiriään toisille koiraille ja kutsuvat naaraita paikalle. Lisääntymiskäyttäytymiseen liittyy myös joukko muita ääniä joilla lisääntymispuuhissa olevat sammakot kommunikoivat keskenään.

Joillakin lajeilla on myös lisääntymiseen liittymättömiä ääniä. Monilla lehtisammakoilla on niin kutsuttu ”sadekurnutus” (rain call), jota ne toisinaan huutelevat sateiden aikaan. Sen merkitystä ei kuitenkaan vielä kunnolla tunneta. Lisäksi sammakoilla voi olla pakenemiseen, loukkaantumiseen tai vihollisen pelotteluun liittyviä parkaisuita, puhinoita tai rutinoita.

Kuuntele sammakoiden ääniä MP3-tiedostoina.
Kunkin ääninäytteen pituus on noin 10 sekuntia ja tiedostokoko alle 200 Kt.