Aistit

Sammakkoeläinten aivot muistuttavat suuresti kalojen aivoja, vaikka niiden kehitystaso on aavistuksen korkeampi. Aivoista kehittyneimpiä ovat haju- ja näköaistimuksia käsittelevät osat.

Maalla elävillä lajeilla näkö on usein tärkein aisti, ja niiden saalistaminen perustuu suurilta osin juuri näköaistiin. Saalinsa kimppuun loikkaavilla sammakkolajeilla on yleensä paras näköaisti, maanpinnalla saalistavilla lajeilla yleensä heikompi. Monien sammakoiden näköaisti on lisäksi sellainen, että ne havaitsevat nimenomaan liikkeen. Niinpä jos saaliseläin pysyttelee täysin liikkumattomana, sammakko ei havaitse sitä, eikä hyökkää. Mutta heti kun saalis liikahtaa, sammakko jälleen havaitsee sen, ja hyökkäys pääsee käynnistymään. Sammakkoeläimillä on liikkuvat silmäluomet, joten ne voivat sulkea silmänsä.

Erityisesti vedessä saalistavilla lajeilla myös hajuaisti on hyvin kehittynyt, ja löytyy se maalla asustaviltakin lajeilta. Sammakkoeläinten sieraimet ovat normaaliin tapaan kuonossa. Sammakkoeläimet myös maistavat, ja usein napattuaan saaliin suuhunsa sammakkoeläin maistelee sitä ennen nielaisua varmistaakseen, että se varmasti on syötävää.

Sammakkoeläinten toukilla, sekä joillakin vedessä elävillä lajeilla aikuisenakin, on kyljissään kaloilta tutumpi kylkiviiva-aisti. Sen avulla sammakkoeläimet aistivat veden värähtelyä. Värähtelyaistimina toimivat pienet tuntonystyt, jotka ovat järjestäytyneet riveiksi. Monet vedessä elävät sammakot tunnustelevat veden pohjaa myös sormillaan, ja osalla sammakkoeläinten toukista ja joillakin matosammakoilla on päässään erityisiä ”tuntosarvia”. Luonnollisesti kaikkialla eläinten ruumiissa on myös jonkinlainen tuntoaisti: sammakko havaitsee nipistyksen siinä missä ihminenkin.

Sammakoilla ja konnilla tärykalvo sijaitsee ruumiin pinnassa, aivan silmien takana. Korvan voi monilla lajeilla havaita pyöreänä alueena. Salamantereilla ja matosammakoilla ei ole ulkoista korvaa, eivätkä ne kuule ilmassa kulkevia ääniä. Sen sijaan ne aistivat ruumiinsa läpi korvaan välittyvää maan värähtelyä ja siten maata pitkin kulkevia ääniä. Vastaava ominaisuus on myös sammakoilla, jotka siis ikään kuin kuulevat kahdenlaisia ääniä: sekä ilmassa kulkevia, että maata