Euroopassa tavataan 74 sammakkoeläin-, ja 203 matelijalajia. Eurooppa on myös tiheästi ihmisten asuttama manner, ja monin paikoin herpit ovat joutuneet väistymään alkuperäisiltä asumapaikoiltaan ihmisen tieltä. Valitettavasti samasta syystä monet lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi.

Keith Corbett on toimittanut Societas Europea Herpetologican (Euroopan herpetologinen yhdistys) suojelukomitean edustajana kirjan nimeltä Conservation of European Reptiles and Amphibians. Kuten kirjan nimestä, ja taustalla olevasta Euroopanlaajuisesta tieteellisestä järjestöstä voi päätellä, on teos katsaus Euroopan herppeihin, niiden tilanteeseen ja suojelutyöhön. Vaikka kirja on vuodelta 1989, monet asiat ovat (valitettavasti) edelleen ajankohtaisia. Ja jos vain mahdollista, vieläkin tärkeämpiä kuin 80-luvun lopulla.

Kirja kuvaa vakavaa aihettaan asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta kuitenkin ongelmaa liioittelematta ja vaikeaan tieteelliseen kielenkäyttöön sortumatta. Teksti pysyy läpi kirjan ymmärrettävänä ja helposti luettavana.

Kirja jakautuu kolmeen osaan. Näistä ensimmäinen käsittelee yleisesti matelijoita ja sammakkoeläimiä Euroopassa. Erityisesti huomiota kiinnitetään, kirjan otsikon mukaisesti, lajistoon, sen esiintymispaikkoihin ja sitä suojeleviin lakeihin ja asetuksiin.

Toisessa osassa käsitellään kirjan kirjoittamisaikaisen EY:n alueella tavattavia uhanalaisia lajeja ja tärkeitä suojelualueita. Sammakkoeläimistä on esitelty kellosammakon (Bombina bombina), mallorcankätilösammakon (Alytes muletensis), italiankaijavajasammakon (Pelobates fuscus insubricus) ja italiansammakon (Rana latastei) aiempaa ja nykyistä esiintymistä, sekä toimia, jolla kunkin lajin tulevaisuus saataisiin näyttämään valoisammalta. Tärkeinä herppisuojelualueina on esitelty Itä-Sardinia ja Evros Kreikassa.

Kolmas osa käy vuorotellen läpi jokaisen Euroopan maan ja tekee katsauksen maan herppilajistoon. Jokaisen maan uhanalaisimmat lajit (Suomessa rupilisko ja kangaskäärme), sekä niiden tilanne maassa on esitelty lyhyesti. Lopuksi valoitetaan maassa toimeenpantuja suojelutoimia, sekä annetaan ehdotus siitä mitä vielä pitäisi tehdä.

Kokonaisuudessaan lähes kolmesataasivuinen teos on jokaiselle herppiharrastajalle suositeltavaa luettavaa. Monin paikoin kirjassa mainitaan ”pitäisi tehdä seuraavaksi” -kohdassa tietämyksen levittäminen. Nyt jokaisilla harrastajalla ja luonnonsuojelusta kiinnostuneella on mahdollisuus itse tutustua asiaan, ja jakaa omalla tahollaan tietoa lähimmäisilleen. Tai liittyä itse mukaan toimintaan, esimerkiksi Suomen herpetologisen yhdistyksen kautta. Vaikka Suomessa ei kovin montaa herppilajia tavata, löytyy täältäkin uhanalaisia lajeja. Valitettavasti.

Lisäys 20.5.2009: Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN on julkaissut Euroopan uhanalaisia matelijoita ja sammakkoeläimiä käsittelevän tutkimuksen, sekä listat uhanalaisista lajeista ja uhanalaisuuden syistä. Tämä uusi tutkimustieto päivittää Corbettin 20 vuotta vanhan kirjan nykyvuosituhannelle. Lisätietoja aiheesta löytyy IUCN:n nettisivuilta.