Lehtisammakot ja muut kiipeilevät sammakot

Monet mieltävät sammakot vedessä tai maanrajassa asustaviksi pikkuotuksiksi. Kuitenkin maailmassa on satoja sammakkolajeja, jotka viettävät valtaosan ajastaan puissa, pensaissa, ruovikossa ja muilla maanpintaa korkeammilla paikoilla kiipeillen. Tällaisia eläimiä kutsutaan arboreaalisiksi, eli puissa eläviksi. Osa niistä elääkin koko ikänsä sademetsien jättiläispuiden latvoissa kymmenien metrien korkeudessa maanpinnasta, mutta monet tyytyvät matalampiin kasveihin ja piilottelevat vaikkapa vadelmapensaassa. Mutta yhtä kaikki ovat sopeutuneet kiipeilevään elämäntapaan.

Kiipeilevistä sammakoista suuri osa kuuluu lehtisammakoiden heimoon Hylidae, mutta ”kiipeileviä sammakkoheimoja” ovat ruokosammakot (Hyperolidae) ja melasammakot (Rhacophoridae). Jako ei tietenkään ole näin tarkka. Osa Hylidae heimon lajeista on jopa kaivautuvia, ja toisaalta myös esimerkiksi jotkin konnat (Bufonidae) ja nuolimyrkkysammakot (Dendrobatidea) ovat hyvin kiipeileviä. Usein termillä ”lehtisammakko” viitataan nimenomaan Hylidae-heimon eläimiin, tai tarkemmin heimon tunnetuimpaan sukuun Hyla, johon jo itsessään kuuluu yli 330 lajia. Määrittelee ”lehtisammakon” miten tahansa, puhe on sadoista eri lajeista. Näillä sivuilla käsitellään lehtisammakoita sanan laajimmassa mahdollisessa mielessä: valtaosa esiteltävistä lajeista kuuluu Hylidae heimoon, mutta mukana on myös muita kiipeileviä sammakoita.

Vaikka kiipeileviä sammakoita on monessa eri heimossa, eivätkä ne kaikki ole sen erityisemmin sukua toisilleen, on niissä elämäntapansa takia myös rakenteellisia yhtenäisyyksiä. Monet niistä ovat hoikkia, sulavalinjaisia ja pitkäjalkaisia otuksia. Erittäin tyypillinen tuntomerkki ovat varpaiden kärjissä olevat tarttumalevyt, joiden avulla sammakko pystyy kiipeämään vaikka pystysuoraa lasiseinää pitkin. Yhteistä kiipeileville sammakoille on myös hämäräaktiivinen elämäntapa. Päivisin ne istuvat paikoillaan, joko kasvin lehdellä, oksalla, tai terraariossa terraarion lasiseinällä, eivätkä liiku minnekään. Päivää viettäessään ne asettautuvat pieneksi mytyksi, vetävät jalkansa ruumiin alle ja näyttävät lähinnä vihreiltä klönteiltä. Asennon tarkoituksena on piiloutua saalistajilta ja minimoida veden haihtuminen ruumiista ihon kautta.

Sananen luokittelusta

Kuten edellä kerrottiin, valtaosa, erityisesti terraariossa yleisistä, kiipeilevistä sammakoista kuuluu heimoon Hylidae. Tämä valtaisa heimo jaetaan neljään alaheimoon, jotka ovat Hemiphractinae, Hylinae, Pelodryadinae ja Phyllomedusinae.

Hylinae on alaheimoista suurin, ja siihen kuuluu ”nimisuvun” Hyla lisäksi mm. suvut Osteopilus, Phrynohyas, Acris ja Pseudacris. Yhteensä tähän alaheimoon kuuluu 27 sukua. Hylinae alaheimon sammakoita tavataan molemmissa Amerikoissa, Euraasiassa ja Afrikan aivan pohjoisimmissa osissa. Ainoat Euroopassa elävät lehtisammakot ovat 4 Hyla suvun lajia, joista euroopanlehtisammakkoa (Hyla arborea) tavataan aina Etelä-Ruotsin korkeudella saakka.

Alaheimo Pelodryadinae on tutuin Litoria-suvun sammakoistaan, joskin alaheimoon kuuluu kaksi muutakin Australiassa ja Papua-Uuden Guinean alueella tavattavaa lajia.

Phyllomedusinae alaheimon edustajat asustavat Väli-ja Etelä-Amerikassa. Alaheimo on taatusti tunnetuin punasilmäisestä Agalychnis callidryas -sammakosta, mutta alaheimoon kuuluu viitisenkymmentä muutakin lajia yhteensä 6 suvussa. Suurin suku on Phyllomedusa (makisammakot).

Hemiphractinae alaheimon sammakot ovat terraariossa harvinaisimpia. Sen kuuden suvun sammakoita tavataan Panamassa, trooppisessa Etelä-Amerikassa ja Andien rinteillä.

Ruokosammakoiden heimossa Hyperolidae on kaksi alaheimoa. Valtaosa lajeista kuuluu alaheimoon Hyperoliinae, ja siitä löytyy myös terraariossa yleisimmät suvut Hyperolius ja Kassina. Hyperolius on yli sadalla lajillaan myös suurin heimon 19 tunnetusta suvusta. Alaheimossa Leptopelinae on vain yksi suku Leptopelis, johon kuuluu puolisensataa lajia. Yhteensä ruokosammakoita tunnetaan noin 250 lajia. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ruokosammakoita tavataan ainoastaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Madagascarilla. Heimo on saanut nimensä monien lajien tavasta elää jokien ja järvien rannoilla kasvavissa ruovikoissa.

Melasammakoiden heimossa Rhacophoridae tilanne on samantyyppinen. Heimo jaetaan kahteen alaheimoon, joista Buergeriinae-alaheimoon kuuluu vain yksi suku Buergeria. Loput 8 sukua kuuluvat alaheimoon Rhacophorinae. Suomalaisittain tutuimmat suvut lienevät Polypedates ja Theloderma, mutta myös suuret Philautus ja Rhacophorus suvut kannattaa pitää mielessä. Yhteensä lajeja on reilusti yli 200. Luonnossa melasammakoita tavataan pääasiassa trooppisessa kaakkoisessa Aasiassa, mutta myös Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Monet tämän heimon sammakot rakentavat suuren ja näyttävän vaahtopesän, johon ne laskevat munansa.

Terraariossa yleisiä lajeja

Terraariossa sadoista kiipeilevistä sammakkolajeista pidetään useita, ja vajaa kymmenkunta lajia on löytänyt tiensä pohjoiseen kotimaahammekin. Suomessa ylivoimaisesti yleisin lehtisammakkolaji on kaakkoisesta USA:sta kotoisin oleva viherlehtisammakko (Hyla cinerea), joka kasvaa noin 5 cm mittaiseksi. Toiseksi yleisimmän lajin titteliä kantaa suurikokoisempi, Australian koillisosista ja Indonesian saarilta tuleva korallisormisammakko (Litoria caerulea). Loput lajit ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia tuttavuuksia, joita silloin tällöin tulee eläinkauppojen tukkulähetysten tai yksittäisten harrastajien mukana Suomeen. Näille sivuille on valittu kahden yleisimmän lajin lisäksi muutamia muita lajeja, joita Suomessa tiedämme terraarioharrastajilla olevan, ja joiden uskomme lähitulevaisuudessa maassamme yleistyvän.