Krokotiilimanteri

Aasialaiseen krokotiilimanterien sukuun Tylototriton kuuluu reilu kymmenkunta lajia, joista muutamaa tavataan myös lemmikkieläinmarkkinoilla. Kaikki lajit kasvavat noin 15-20 cm mittaisiksi, ja niillä on selässään kaksi riviä selkeitä nystyröitä. Nämä selän nystyt muistuttavat krokotiilien selän muotoja, mistä tämä salamanterisuku ja sen lajit ovat myös saaneet suomalaiset nimensä.

krokotiilimanteri (Tylototriton verrucosus)

Lajeista terraario-oloissa yleisin on suvun nimilaji, eteläisestä Kiinasta, pohjoisesta Vietnamista, Burmasta, Kaakkois-Intiasta ja Itäisestä Nepalista kotoisin oleva krokotiilimanteri. Laji on siinä mielessä hankala tapaus, että siitä tunnetaan useita erilaisia muotoja, jotka eroavat toisistaan niin käyttäytymisensä kuin ulkoasunsa puolesta. Osa yksilöistä on hyvin akvaattisia, ja niitä tulee pitää akvaterraariossa samaan tapaan kuin tuliliskoja. Toisaalta jotkin yksilöt eivät mene veteen kirveelläkään, ja tällöin niitä tulee hoitaa maaeläiminä, kuten tulisalamanteri. Lisäksi yksilöt voivat muuttaa mieltymyksiään myös iän ja vuodenajan mukaan: toisinaan ne viihtyvät maalla, toisinaan vedessä.

Meillä on kaksi krokotiilimanteria, jotka nuorempina viettivät kaiken aikansa maalla. Nykyään toinen niistä on siirtynyt veteen, ja käy maalla vain toisinaan. Toinen ei vedestä juuri perusta. Lisäksi tunnen myös kolmannen krokotiilimanterin, vanhuksen, joka ei missään elämänsä vaiheessa ole viihtynyt vedessä. Niinpä aluksi on syytä tarjota uudelle krokotiilimanterille sekä vesi-, että maa-alue, ja tarkkailla otuksen käyttäytymistä ja mieltymyksiä. Tämän perusteella, sen mukaan missä eläin viihtyy parhaiten, voi sille sitten sisustaa sopivan asumuksen.

Jos eläimet tuntuvat viihtyvän vedessä, tulee niille sisustaa akvaterraario tämän sivuston ohjeiden mukaan. Jos eläin taas näyttää viihtyvän yksinomaan maalla, voi sen terraarion sisustaa samoilla periaatteilla, joita käytetään tulisalamanterien terraarioissa. Samoin perushoito ruokintoineen, terraarion kostutuksineen ja vastaavineen sujuu samalla tavalla kuin tulisalamantereilla.

Maalla elävälle krokotiilimanterille suosittelen pohjapinta-alaltaan vähintään 40 x 80 cm aluetta, jotta sinne saadaan mukavasti mahtumaan myös jonkinlainen vesiallas, sillä tulisalamantereista eroten krokotiilimanterit saattavat toisinaan haluta veteen.

Vähintään lisääntyessään kaikki krokotiilimanterit vaeltavat veteen, joten ainakin tuona aikana on syytä valmistautua rakentamaan salamantereilleen akvaterraario, tai vähintään suurentaa selvästi vesialueen kokoa terraariossa.

krokotiilimanteri viihtyvät kesäisin 20-25 asteen lämpötiloissa. Talvisaikaan lämpötila saa laskea aina 15-18 asteen välille ilman riskiä.

Keisarikrokotiilimanteri (Tylototriton shanjing)

Krokotiilimanteri erotettiin vuonna 1995 omaksi lajikseen keisarikrokotiilimanteri. Sen erottaa krokotiilisalamantereista helpoiten erityisen värikkäiden ja korkeiden selkänystyjensä avulla. Lisäksi laji on koko lailla maalla elävä, eikä mene veteen kuin lisääntymisaikaan. Lisääntymisajan ulkopuolella se elää maalla, ja vaatii viihtyäkseen kostean maaterraarion, jossa on pieni uimapaikka. Keisarikrokotiilimanteria hoidetaan samaan tapaan kuin maalla viihtyviä krokotiilisalamantereitakin. En ole koskaan nähnyt keisarikrokotiilimanteria Suomessa, mutta muualla Euroopassakin se on komean ulkonäkönsä vuoksi suosittu terraarioeläin.

Hiilikrokotiilimanteri (Tylototriton kweichowensis)

Eteläisestä kiinasta kotoisin oleva hiilikrokotiilimanteri on tumma tai jopa musta eläin, jonka selän nystyt ovat kirkkaan oranssit tai punaiset. Myös hännässa tai muualla selkäpuolella voi olla punertavaa. Laji on lisääntymisajan ulkopuolella maalla elävä, ja sitä tulee hoitaa samaan tapaan kuin maalla viihtyviä krokotiilisalamantereitakin. Tätäkään lajia en ole Suomessa nähnyt, mutta kauniin ulkomuotonsa vuoksi uskoisin niitäkin maahamme jossain vaiheessa rantautuvan.