Miekkahäntätuliliskojen (Cynops ensicauda) lisääntymispäiväkirja 2003-2004

Tämä teksti on lyhennelmä päiväkirjasta, jota pidin marraskuusta 2003 heinäkuuhun 2004. Päiväkirjan aiheena oli tuona ajankohtana lisääntyneet miekkahäntätuliliskot (Cynops ensicauda).

Päiväkirjat kirjoitetaan usein, kuten tämäkin alun perin, omaan käyttöön vain itsensä luettavaksi. Päätin kuitenkin julkaista tämän lyhennelmän kolmesta syystä:
1) siitä löytyy havaintojani lajin lisääntymisestä
2) julkaistu päiväkirja saattaa toimia kimmokkeena jollekulle muulle harrastajalle pitää ja julkaista omia päiväkirjojaan. Tällaista ei maassamme juurikaan vielä tehdä, mutta tavan toivoisi lisääntyvän. Harva tieto, kun on yhtä arvokasta kuin toisen harrastajan henkilökohtaiset havainnot.
3) osoittaakseni että vaikka paljon tekeekin väärin niin silti voi onnistua loistavasti! Kukkaanhan ei ole täydellinen tai kaikkitietävä.

Yritin ennen julkaisua uudelleenkirjoittaa ja selkeyttää päiväkirjaa niin että se olisi ymmärrettävä myös muille kuin itselleni. En kuitenkaan lähtenyt muuttamaan sitä formaalimpaan tai kirjakieliseen muotoon. Se on, kaikesta huolimatta päiväkirja, jonka kirjoitin vain ja ainoastaan omiksi muistiinpanoikseni.

Tämä päiväkirja kuvaa lähinnä poikasten hoitoon ja kasvatukseen liittyviä asioita. Salamanterin tuokkien kehitystä pääsee seuraamaan paremmin salamanterin kehitystä kuvaavan kuvasarjan avulla.

Päiväkirja

20.11.2003 (torstai)
Herpetoharrastajakollega kävi muutama päivä sitten maanantaina kylässä kuvaamassa elukoita. Kun kuvasimme miekkahäntätuliliskoja, näytti minusta siltä kuin altaassa olisi uiskennellut poikanen. Tänään sitten aikaa tappaakseni päätin ottaa asiasta selvää: siivota altaan ja käydä läpi pohjasoran siinä sivussa. Ja sehän tuotti tulosta, sorasta löytyi 7 poikasta. Pituudet vaihtelevat arviolta 1,0–1,2 sentin välillä. Suurimmilla on jo selvät etujalat ja takajalatkin ovat havaittavissa.

Siirsin toukat kasvatusaltaaseen, lattialle aikuisten kopin viereen.

25.11.
Leikin lämpömittarilla ja huomasin että aikuisten altaan lämpötila on 18 astetta, mutta poikasaltaan vain 15. Kaikki toukat ovat silti hengissä. Siirsin poikasaltaan pois lattialta paikkaan, jossa lämpö on ~17 astetta.

17.12.
Vaihdoin 2/3 altaan vedestä, kun pohjalla alkoi olla liian paljon roskaa. Otin uuden veden aikuisten salamantereiden altaasta. Melkein kuukausi ja eka vedenvaihto. Ja kaikki toukat ovat edelleen hengissä. Tosin pienimmät niistä ovat edelleen senttisiä, eivät ole kasvaneet yhtään, mutta suurimmat ovat jo yli kaksisenttisiä. Kohta alkavat varmaan syödä toisiaan…

5.1.2004
Muutto lähestyy. Siirsimme toukat Tuusulaan uuteen kotiin. Kun lämpötila laski vanhassa kämpässä liian alas, asensin akvaariolämmittimen, joka pitää lämpötilan 23-25 välillä. Nyt ne asuvat Tuusulassa ylähyllyllä lämmittimineen.

Nuorten toukkien kasvatusallas.

12.1.
Kaksi uutta toukkaa löytyi. Isoimmat ovat arviolta reilu 3 senttisiä, korkeapyrstöisiä otuksia.

(Aikuisten altaasta löytyy jatkuvasti toukkia, osa kirjauksista on poistettu nettiversiosta lyhentämisvaiheessa. Kirjaukset ovat vastaavia kuin yllä oleva 12.1. tehty merkintä.)

5.2.
Muutama päivä sitten löytyi 4 (joista yksi oli ihan vastakuoriutunut ja joka syötiin jo siirtoastiassa, kun samalla kuvasin toukkia ennen kuin se ehti edes toukka-altaaseen). Tänään pelastimme 10 otusta. Niiden koot vaihtelivat ihan pienestä reiluun parisenttiseen. Jaoimme toukat kahteen altaaseen (ruskea ja sininen allas), sillä yhteensä niitä on 27. Isommat omaansa, pienemmät omaansa. Kummallakaan ei enää ole lämmitintä, huoneenlämpö täällä on päivisin 23-24 tienoilla joka tapauksessa. Mittasimme kaksi toukkaa. Joukon suurin oli 43 milliä (ja vielä tuuheakiduksinen). Lisäksi mittasimme pienen, joka juuri ja juuri pysyi pystyssä. Se oli 12 milliä. Se on sama koko kuin kaikki pienet ovat olleet. Vastakuoriutunut voi olla pienempi, mutta aiemmat arviot sentistä voinee unohtaa. Tai sitten ne ovat olleet extra-pieniä.

Eri ikäisiä toukkia altaan pohjalla.

22.2.
Ensimmäinen toukka on noussut maalle, ja sai sen kunniaksi nimen Försti. Pituus on 48 mm.

Toukkia on jälleen löytynyt lisää. Pääaltaissa on 14 pientä, 16 isompaa ja 1 maalle noussut., yhteensä siis 31 eläintä.

Suurin vielä vedessä oleva on 46 milliä ja tuuheakiduksinen. Joukossa oli toinen, himpun pienempi eläin, jolla oli pienet kidukset. Alkaneet surkastua??

Lisäksi havainnoimme eroja värityksissä: osa on hyvin vaaleita, osa tummia. Ja osalla tummista on harmaita täpliä selässään. Myös erilaisia vaalean oransseja viivoja on havaittavissa selkäpuolilla.

7.3.
Siivoan altaat nykyään noin viikon-kahden välein. Tänään huomasin että ruskean purkin 3 pienintä on jäänyt jälkeen, ja siirsin ne karkkipurkkiin erityisseurantaan. Yhteensä toukkia on 34 kpl. Yhtään raatoa ei ole koskaan löytynyt.

Viisi on siis jo maalla. Niistä 3 on löytynyt maalta niin että se on päässyt karkuun (tai havaittu kidukselliseksi) ja jäänyt vielä veteen päiväksi-pariksi. Ja sen kuluttua nousseet pysyvästi, kiduksettomia (voivat hävitä jopa vuorokaudessa). Maalle nousemisesta ja nousseista oma taulukkonsa aivan tämän sivun alaosassa.

Maalle nousseiden toukkien kasvatusallas.

3.4.
Ruskeassa altaassa pienin on 25 mm (häntä jo pyöristynyt), loput ~35 mm tietämillä (hännät pyöreitä).

Sinisessä pituudet 35-45 mm välillä. Jo aiemmin ole huomannut, että monilta on hännästä purtu palanen (molemmissa altaissa), mutta nyt vasta taitaa olla ensimmäinen kerta kun kirjaan sen muistiin.

17.5.
Siivosimme maalle nousseiden altaan, ja sieltä löytyivät kaikki eläimet, jotka sinne olimme laittaneetkin. Kuolleisuus on siis tasan nolla!

Yritimme vatsakuvien avulla tunnistella eläimiä voidaksemme mittailla niitä. Tämä osoittautui kuitenkin vaikeaksi, sillä kuviointi ei pysykään vakiona vaan muuttuu eläimen kasvaessa, joissain tapauksessa suurestikin. (Saman ilmiön olemme huomanneet myös Dendrobates auratus –sammakoilla, jotka ovat jo liki täysikasvuisia.) Niinpä tunnistaminen osoittautui hyvin vaiheksi, ja paristakymmenestä eläimestä vain 5 saatiin tunnistettua varmasti. Onneksi tunnistettujen joukossa oli ensimmäisenä maalle noussut Försti, ja muutama muu ”tärkeä” eläin, joten saimme sentään joitain tuloksia. Näyttää esimerkiksi siltä että eläinten kasvunopeus on alkuvaiheessa 0,5 –1 milliä viikossa.

22.5.
Ensimmäinen kuolemantapaus 🙁   Sekin onneksi tapaturmainen: kantta viimeksi avattaessa joku poikasista oli kiivennyt laidalle ja kun suljin kannen jäi se väliin ja littaantui. Tänään siis löytyi litteä, jo haiseva raato, jonka numeroa emme yrittäneetkään tunnistaa.

7.7.
Viimeisetkin eläimet nousivat altaista maalle. Olen mitannut lähes kaikkien maalle nousseiden pituuden. Mitattujen 32 eläimen keskiarvo on ollut 45,56 mm. Yksilökohtaiset pituudet löytyvät sivuan alalaidassa olevasta taulukosta