Rupimanteri

Levinneisyys

Vaikka rupimanteri lähisukulaisineen Euroopan laajuisesti on hyvinkin laajalle levinnyt, on se Suomessa harvinainen  otus. Rupimanteria tavataan Ahvenenmaalla, sekä maamme kaakkoisissa ja itäisissä osissa. Viime vuosina niitä on löytynyt myös yksittäisiä yksilöitä Varsinais-Suomesta. Eniten havaintoja manneralueelta on Joensuun kaakoispuolelta, mutta havaintoja on saatu Pielisen etelärannoilta aina Puumalan korkeudelle saakka. Nämä kaakkoiset populaatiot lienevät venäläisen kannan ääriesiintymiä, kun taas Ahvenanmaan populaatio on tullut Ruotsista.

Elinympäristö

Rupiliskot asustavat rehevillä, usein lehtomaisilla alueilla. Maalla niitä kannattaa etsiä lammen läheisyydessä sijaitsevista metsistä. Kutuajaksi ne siirtyvät seisovavetisiin, makeisiin ja runsaskasvisiin lampiin ja lampareisiin.

Elintavat

Joissain paikoin Eurooppaa rupimanteri voi viihtyä vedessä ympäri vuoden, mutta Suomessa ne viettävät valtaosan vuodesta maalla ja palaavat veteen vain lisääntymisaikaan. Ne kuitenkin pysyttelevät usein veden läheisyydessä. Muodonvaihdoksen jälkeen nuoret eläimet viettävät joskus pari vuotta maaelämää. Maalla rupimanteri on hämärän eläin ja piilottelee päivät koloissa, kantojen alla ja kasvillisuuden seassa. Joskus sateella ne voivat lähteä metsästämään selkärangattomia myös päiväsaikaan. Kutuaikana vedessä ollessaan rupimanteri liikkuu aktiivisesti myös päiväsaikaan.

Talvehtiminen

Rupiliskon horros alkaa elo-syyskuussa. Laji horrostaa maassamme ilmeisesti pääosin kuivalla maalla, mutta toisinaan myös vedessä. Joskus rupimanterien on nähty liikuskelevan vedessä jään alla. Keväällä rupimanterit lähtevät liikkeelle huhtikuun lopulla tai viimeistään toukokuun aikana.

Lisääntyminen, kasvu ja ikä

Koiraat saapuvat toukokuussa paria päivää ennen naaraita kutupaikoille. Kosiomenoissa koiras uiskentelee naaraan ympäri ja näykkii sitä kyljistä, viemäriaukon seudulta sekä kuonosta. Välillä se pysähtyy naaraan eteen ja taivuttaa itsensä kaarelle ja löyhyttelee komeaa pyrstöään, jolloin koko sen väriloisto on naaraan nähtävissä. Kosiomenot voivat kestää useita tunteja tai päiviä. Lopulta koiras asettaa siittiöpakettinsa pohjalle, mistä naaras poimii sen viemäriaukkoonsa. Hedelmöitys on sisäinen.

Munia voi olla 100–500, meillä tavallisesti 200-300 ja ne ovat kellertävän vaaleita, kooltaan 2 millin kokoisia. Munia ympäröivä pitkänomainen hyytelökapseli on läpimitaltaan 4,5 milliä paksu. Munat munitaan useiden viikkojen aikana yöaikaan ja naaras käärii ne yksitellen tai löysinä nauhoina vesikasvien lehtiin.

Munat kuoriutuvat parin-kolmen viikon ikäisinä. Niistä kuoriutuneet toukat ovat suunnilleen yhdeksän millimetrin mittaisia. Manterin poikasista ne erottaa niille pian kasvavasta jouhimaisesta hännänpäästä. Kolmessa-neljässä kuukaudessa poikaset kasvavat 5–8 senttiä pitkiksi, minkä jälkeen ne käyvät läpi muodonvaihdoksen ja nousevat pieninä salamantereina maalle elo-syyskuussa.

Rupimanterit ovat lisääntymiskykyisiä kolmen vuoden iässä, mutta osallistuvat toisinaan kosiomenoihin ensimmäisen kerran jo aikaisemminkin. Nämä nuorukaiset tunnistaa vanhemmista yksilöistä siitä, ettei niiden harja ole vielä korkeimmillaan eivätkä värit kirkkaimmillaan. Rupimanterin tiedetään eläneen 25-vuotiaaksi, mutta luonnossa ikä jää yleensä kymmenen vuoden alapuolelle.